Alan kirjoittaa tänne omista oloista ja mietteistä taas kerran, liittyen mun mielen eri häiriöihin ja taisteluun niiden kanssa. Yritän päivittää joka päivä, koska mulla ei oo muuta kuin aikaa tällä hetkellä.
Oon neljättä vuotta sairaseläkkeellä masennuksesta (myös bulimia, epävakaa yms.)
Olin tammi-maaliskuun päihdekuntoutuksessa amfetamiinin ja alkoholin takia, nyt takana reilu kolme ja puoli kuukautta selvinpäin ja puhtaana. Muut "pää-ongelmat" tosin ei oo poistunu minnekkään. Oon nyt maannut kaks viikkoa sängyn pohjalla kun ei vaan pysty/jaksa/kiinnosta tehdä mitään, enkä halua. Välillä syön, välillä en, mut mikään lempimättöruokakaan ei oikein maistu. Kahvia ja tupakkaa menee paljon. Ahdistaa mennä lähikauppaa (n.100 metrin päässä) pidemmälle koska ihmiset. En jaksa puhua psykalle koska sieltä tulee vaan miksimistätämäjohtuumikäonsyy-ryöppy enkä mä osaa vastata. Mä en tiedä, enkä osaa selittää. Kaikelle ei vaan oo selkeetä syytä aina. Ahdistaa saatanasti kaikki, eikä mikään kiinnosta. Keväisin mun olo aina huononee, ja sekin vaikuttaa kun ei enää ahdistukseen voi ottaa ryyppyä tai viivaa.
Hoh, tulipa nyt heti angsti aluksi!
Mut tällast tää on välillä.
Tervetuloa sinä joka tänne eksyit :3
-effy
